Rakennusten elinkaaren pidentäminen on fiksua monesta syystä

Julkaistu alun perin HS Mielipiteessä 16.2.2024 yhdessä Saana Rossin kanssa.

Helsingin Sanomat (9.2.) haastatteli professori Matti Kuittista rakennusten purkamisesta. Moni rakennus todellakin puretaan liian aikaisin. Syitä purkamiseen on erilaisia, ja joskus purkamisella voidaan saavuttaa esimerkiksi huomattavasti enemmän tehokkuutta tai terveellinen tila.

Keski-ikä on rakennuksille vaarallinen ikä. Esteettisesti noin 50–60-vuotiaat rakennukset näyttävät aikalaisten silmissä usein hieman kulahtaneilta. 70–80-vuotiaat rakennukset ovatkin sitten useammin jo ”arvokkaita vanhuksia” ja niiden piirteet haluttua vanhan rakennuksen tunnelmaa henkiviä.

Aihe on ajankohtainen erityisesti 30–50-vuotiaiden kirkkojen ja koulujen osalta, joita uhkaa purkaminen vähentyneen tilatarpeen takia.

Olemme jäseninä Helsingin ympäristö- ja lupajaostossa, joka myöntää niin rakennuslupia kuin purkulupia. Jaosto toimii viranomaistoimielimenä: mikäli lupahakemus täyttää lain ja asemakaavan vaatimukset, lupa on myönnettävä.

Silloin kun purkulupa saapuu kokouspöydällemme, on usein jo liian myöhäistä vaikuttaa asiaan. Jos omistaja haluaa purkaa rakennuksen, jota ei ole suojeltu, kaupungilla ei kerta kaikkiaan ole nykyisen lain puitteissa sananvaltaa asiaan. Uuden rakentamislain luonnoksessa purkamista jopa helpotetaan.

Rakennusten elinkaaren pidentämiseen on monta hyvää syytä. Ilmaston ja luonnonvarojen näkökulmasta meidän tulisi hyödyntää paremmin olemassa olevia rakennuksia. Kulttuurihistorian kannalta on arvo, että kaupungissa säilyy erilaisia kerrostumia.

Vanhan korjaamista kannattaa tukea, jotta syntyy lisää osaamista ja liiketoimintamalleja korjausrakentamiseen. Voisi pohtia myös, tulisiko purkamisen ympäristökuorman näkyä kustannuksina kiinteistön omistajalle.

Tällä hetkellä ”vaarallisessa keski-iässä” olevan modernismin ja postmodernismin rakennusperintöä tulisi tarkastella ja suojella nykyistä enemmän. Rakennusten omistajien kannattaisi tuntea enemmän ylpeyttä myös tuoreempien vuosikymmenten rakennusperinnöstä. Mikäli julkisivuja tai sisätiloja halutaan päivittää vastaamaan tämän päivän ihanteita, voisi sen tehdä purkamatta, keskeisiä ominaispiirteitä vaalien.

Erinomaisia esimerkkejä tästä löytyy pääkaupunkiseudulta. Esimerkiksi Aalto-yliopiston kirjasto ja Telakkarannan asuintalot yhdistävät saumattomasti uutta ja vanhaa.

Saana Rossi
arkkitehti, puheenjohtaja (vihr)

Hanna Hannus
filosofian maisteri, jäsen (vihr)

Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto